Harrastukseni taustoja ja nykytilanne

päivitetty 30.6.2016

Varsinaisesti jyrsijäharrastukseni alkoi, kun sain ensimmäisen syyrianhamsterini 10-vuotiaana (v. -96). Eläinkaupasta sen haimme kaikkine tykötarpeineen. Tämä normaalin värinen hamsu "ristittiin" Jonnaksi. Muistan kuinka kiinnitin huomiota pieniin häkkikokoihin ja hankinkin mahdollisimman suuren. Jonna eli varsin iäkkääksi. Silloin ei kuitenkaan hamstereiden tai lemmikeiden hoito ylipäätänsä ei ollut yhtä laadukasta mitä nyt. Kirjallisuudesta ja jopa eläinkaupasta sai ihan väärää tietoa hamstereiden tarpeista niin asumuksen, kuin muunkin yleishoidon suhteen. Juoksupyöriä ei edes ollut syrkki kokoa ja ainut lähimpänä oikeaa oli juoksupallo. Hamstereille myytiin myös valjaita, sekä suositeltiin pesävanua - taidetaan näitä kaupataan vieläkin. Myönnettäköön, että juoksupallo tuli hankittua, mutta se oli juoksutusaitauksessa jalustallaan, jotta hamsulla oli sinne (ja pois) vapaa pääsy.

Pian innostus kasvoi ja hankin toisen hamsun, kun Jonnalla alkoi olla jo ikää. Kasvattajista ei vielä ollut tietoakaan, joten seuraavakin lemmikki hankittiin eläinkaupasta. Hamsteri oli väriltään seepianharmaa ja sai nimen Saara. Myös Saara eli pitkästi yli kolmevuotiaaksi.

Kun molemmista syyrialaisista aika jätti, päätin tutustua kääppäreihin ja hankin tiedon puutteesta ja lemmikkikaupan suosituksesta kaksi uros talvikkoa (veljekset) samaan asumukseen. Ostin erillisen käytetyn muoviterraarion ja kiinnitin sen yläosaan häkin, jotta asumuksen tilavuus tuplaantui. Kääppärit tykkäsivät myös kaivella ja tämä systeemi mahdollisti suuremman purukerroksen laittamisen. Eivätpä ne kauaa toimeen tulleet ja ne jouduttiin erottaa erillisiin asumuksiin. Talvikot olivat lyhytikäisempiä mitä syrkit ja huomattavasti hankalampia käsitellä. Värsinkin toinen oli todella vilkas ja saattoi näppiä kättä.

***

Kipinä jyrsijäharrastukseen syttyi uudestaan isommassa mittakaavassa aikuisiällä, kun ostin kaksi upeaa syrkkiä hyviltä kasvattajilta, kiitos Emma Viljosta ja Jenni Riesasta. Meille tuli myös kodinvaihtaja rescue talvikko Venni, joka oli luonteeltaan ihan omaa laatuaan. Paras "heräteostos" ikinä!

Viljo nukkui pois 2-vuotiaana. Venni jouduttiin lopettamaan ärhäkän pahanlaatuisen kasvaimen vuoksi 1v 6kk iässä.

***

Hamsuhuoneeseen tuli tyhjiö, kun jäljellä oli enää Riesa.
Päätin Venni -kokemuksen innoittamana jälleen antaa kodin aikuiselle kodinvaihtajalle ja niin meille muutti kesyhiiri 'Lumi'. Siitä sanottiin ettei välttämättä eläisi kovinkaan kauaa (oli meille tullessaan jo n. vuoden ikäinen), mutta hiiri kuitenkin piristyi silmin nähden saadessaan kaksi naaraskaveria.

Hamsukasvattaja tuttavani kysyi haluaisinko ottaa kiinankääpiöhamsterin sijoitukseen - tottakai halusin :) Niin meille muutti Rilla. Kiintiön piti olla täysi, kunnes lupauduin antamaan vielä kodin yhdelle aikuiselle hamsterille - Dooris <3

Kuulumisia

***

Lapsena minulla epäiltiin astmaa, ja olenkin allerginen siitepölylle (pahempia oireiden aiheuttajia ovat timotei ja koivu). Oireet pahenevat kesäisin ja takaraivossa on kytenyt ajatus, että entä jos..

Entä jos herkistyn jossain vaiheessa myös eläinpölylle. Onneksi vielä tähänkään mennessä en ole allergisoitunut (täytyy koputtaa puuta). Meillä on jyrsijöiden lisäksi kotona koiria, joista vanhin on 12-vuotias, joten onneksi pelkoni on ollut aiheeton.

Jyrsijöillämme on käytössään oma erillinen huone. Jyrsijöiden asumukset ovat räkissä ja huoneessa on ilmanpuhdistin. Silloin, kun vielä pystyin käytin kaikilla kuivikkeena purua, mutta tyhmyyksissäni halusin ostaa kuiviketta kerralla suuremman määrän ja haksahdin pölkky puruun. Pölkky pölisi todella paljon ja aloin ensimmäistä kertaa reagoimaan siihen. Aina kun vaihdoin jyrsijöille puruja tai oleilin huoneessa tavallista kauemmin kasvoni muuttuivat tulipunaisiksi ja kuumottaviksi, silmänympärykset turposivat. Silmät, sekä nenä vuosivat, aivastelin ja kitalakeni kutisi. Kokeilin myös hamppukuiviketta samoin tuloksin. Pahimpia pölyttäjiä olivat gerbiilit, jotka jouduin niiden keskinäisten tappeluiden vuoksi vielä erottamaan erillisiin asumuksiin. Toki, kun jyrsijöiden asumuksia oli enemmän mitä aiemmin oli pölynkin määrä suurempi.

Terveys on asia jolla ei kannata leikkiä ja niinpä vaihdoin kuivikkeen pölisemättömään mörtti röpöön, myös gerbiileille. Oireeni helpottivat. Hamstereille mörtti ei tuota ongelmia, mutta gerbiilien milteimpä elinehtona on tunneleiden kaivaminen ja ne tarvitsevat vähintään 15cm (mielummin vielä huomattavasti enemmän) purua.

Toisistaan erottaminen ja purujen vaihtuminen mörttiin vaikutti gerbiileiden aktiivisuuteen roimasti. Ne eivät enää puuhailleet terraarioissaan niin paljoa, eivätkä tehneet kunnon pesää vaan nököttivät ns. taivasalla. Uusia kavereita en niille uskaltanut hankkia, ettei asumusten määrä vielä pahimmassa tapauksessa tuplaannu mikäli nekään eivät tulisi toimeen keskenään.

Jouduin vaikean ratkaisun eteen ja kauan harkittuani päätin toimia lemmikkieni parhaaksi ja antaa gerbiilit uuteen kotiin, jossa ne saisivat toteuttaa luontaista kaivuutarvettaan suuressa purumäärässä ja mahdollisesti uudet kaverit. Gerbiili on laumaeläin ja tarvitsee seurakseen toisen gerbiilin. Luopumispäätös ei ollut helppo. Mielestäni eläin otetaan aina sillä periaatteella, että se on kotona loppuun saakka, niinkuin olemme tehneetkin. Ilokseni olenkin saanut aiemmin seurata lemmikkieni kasvamista pienestä aikuiseksi ja lopulta veteraani-ikäiseksi.

***

Olen joutunut gerbiileistä luopumisen hetkellä käyttämään erilaisia kanavia etsiessäni gerbiileilleni parhaita mahdollisia koteja ja tein huomion, että "annetaan uuteen kotiin" keskusteluilla on tapana rönsyillä - ihan aiheesta. Niskakarvat saa nousemaan pystyyn trendi jota jotkut harrastavat, nimittäin eläinten kierrätys. Paheksuttavaa toimintaa on luopua eläimistä "allergian vuoksi" (=kyllästyttyään) lemmikiinsä ja kuitenkin pian ottaa uusia tilalle. Tämä ei todellakaan helpota kotia etsii ilmoituksen jättämistä vaan saa olla tarkkana kenelle lemmikkinsä antaa ettei se joudu kiertoon.

Luopumisen osalta jyrsijöiden kasvattajat ovat toki asia erikseen, heillä tilaa on pääasiassa jalostukseen käytettäville eläimille, eikä kaikkia jalostuskäytöstä poistuneita nuoriakaan yksilöitä ole mahdollista pitää kotona vaan ne luovutetaan eläkekoteihin lemmikeiksi.